Kevät 2008 tarjosi minulle jotain poikkeuksellista. Elämäni ensimmäinen loma oli tosiasia. Monessa reissussa on kyllä tullut käytyä, mutta ei koskaan ilman urheiluvälineitä tai työkamppeita. Nämä harvinaiset 5 päivää elämässäni sijoittuvat Ylläs-tunturin sinänsä tuttuihin maisemiin, mutta ei tällä kertaa hiihtoladuille vaan oikeiden massahiihtäjien "hoodelle", eli laskettelurinteisiin..

 

         

   Alla metri lunta, edessä 2km alamäkeä, aurinkoista, lämpöä +15, eikä jalkoja hapota lainkaan. Miltäs kuulostaa, voiko hiihtäjä parempaa lomaa saada? Varsinkin, kun hiihtokaudella tilanne oli: Suksien alla 10cm loskaa, lämpöä +-0, vesisade, 19 m/s puhaltava vastatuuli, ylämäkeä vielä 1km jäljellä ja jaloissa hullunkin pysäyttävät maitohapot..Toisaalta oma hohtonsa siinäkin. No mitä jäi reissusta käteen? Saldonahan oli kasa kipeitä lihaksia, pari mustelmaa, hiukan karkeasta lumesta aikaan saatua "jäätikköihottumaa", mutta muutoin rentoutunut hiihtäjä. Mustelmat ja ihottuma ovat aikaansaannosta lautailun horjuvista liikeradoista, jotka ovat päässeet "hiukan" unohtumaan viimeisen 10 vuoden aikana, mutta jäipähän lomasta muitakin muistoja, kuin pelkkä "pesukarhurusketus"..;) Rentoutuneen hiihtäjän ja pesukarhurusketuksen takana oli taas Ylläksellä kirkkaasti paistanut aurinko.. Voinen rehellisesti sanoa, että tämä loma tuli tarpeeseen ja taidanpa lähteä Ylläkselle myös ensikeväänä.. Toivottavasti lautailutaidot ovat silloin paremmassa muistissa, ettei jatkuvasti tarvitsisi lumen koostumusta tutkailla.. Mutta palaillaanpa seuraavaksi asiaan taas harjoituskuulumisten merkeissä..  

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

-K

Ps.  Oli mulla murtsikatkin mukana.. (Minkäs teet, hiihtäjä mikä hiihtäjä..)