Sodankylä, Kontiolahti, Kontiolahti, Kontiolahti, 1758km, josta 1500 km autoilua, 250km  hiihtoa ja 8km muuten vaan. Kilpailumetrejä 81000 , otsaan kasvanutta sarvea n. 0.69 metriä ja niistettyä räkää yli 2.56 desilitraa. Startteja 4, hopea-mitaleita 2, yksi 4-sija ja yksi romahdus, näistä koostui Kelju Koon viikko 13.

 

         

 

Eli kisaviikko starttasi keskiviikkona lievän flunssan jälkimainingeissa Sodankylässä pidetyillä hiihdon sotilas SM-kisoilla. Tuomisina Pyssykylästä oli hopeinen läpyskä ja varmuus omasta suorituskyvystä. Härkösen Teemu vei kisan reilulla 26s marginaalilla ja Toni Närväinen otti ronssia. Pystyin haastamaan Teemua aina reippaaseen kymppiin asti, mutta laskuvoittoisella pätkällä ero repesi kohtuullisen reiluksi. Hiihto oli kuitenkin verrattain rentoa ja jaksavaa, joten olin suoritukseen tyytyväinen. Sodankylän tulokset löydät tästä.

 Kisarupeama jatkui perjantaina Kontiolahdella Sprinttiviesteillä. Otimme Mikkosen Juhon kassa Kuhmo Skin väreissä kisasta hopeaa. Vuokatti otti omansa ja Vantaa rymisteli loppusuoralla Kuusamon ohi ronssille. Sprinttiviestin jälkimainingeissa nousi esiin meikäläisen 6. ringin ns. wassuttaminen (latujen vaihto) ampumapenkan nousussa. Katselin kisan illalla televisiosta ja tilanne todellakin näyttää SIVUKUVASTA härskiltä, MUTTA latujen vaihtoa ei ole kielletty perinteisen kilpailuissa. On aivan sulaa pöljyyttä hiihtää nousuissa ulkokurvin kautta ja varsinkin sprinttikilpailuissa tämä seikka korostuu. Aion jatkossakin vaihtaa latua sisäkurviin, vaikka yhden ladun yli, ei nimittäin ole meikäläisen tapaista jakaa ilmaisia sekunteja kanssakilpailijoille!  Mielestäni perjantain ikävintä antia oli Vetelin poisjäänti, Kuisman loukkaantumisen takia. Olisi ollut jännä nähdä kuinka oikea rinttitykki Lassila ja tuleva televisiokauppias Taipale olisivat kisassa pärjänneet. Todennäköisesti Patanan Kartanossa olisi katsottu useammasta televisiosta Veteliläisten mitalijuhlia. Toivottavasti tämä pari nähdään ensivuonna viivalla.

 

Lauantainen viesti alkoi Kuhmo Skillä nousujohteisesti. Juho avasi kisan koko sonnilauman takaa viimeisestä rivistä. Hyvin Juho taisteli rajusti ohituskaistalla viihtyen itsensä sijalla 14. vaihtoon. Minä jatkoin kakkososuudella Skin nousua ja tulin vaihtoon sijalla 5. Matkaseuraa sain n. 500m hiihdon jälkeen Tornion Karpaasi Isometsästä, joka löi ankkurin selkääni kiinni, kuitaten meikäläisen juuri ennen vaihtoa. Paavo Puurunen nosti Skin jo sijalle 3, mutta ankkuri Toni Heikuran raju astmakohtaus tiputti sijoitusta rajusti alaspäin. Hyvin Toni silti tappeli itsensä maaliin, sillä miehen terveydentila oli maalissa kirjaimellisesti todella heikossa hapessa. Vuokatti voitti ”yllättäen” Kouvola oli toinen ja Kuusamo sai ronssin.

 

         

 

Sunnuntaina Kontiolahdella ratkottiin kuninkuusmatkan mitalistit. 50 km väliaikalähdöllä on pitkä matka, joten voimat on syytä jakaa huolella, jotta jaksaa hiihtää viimeisetkin kilometrit kunnolla. Juuri tässä onnistuin sunnuntaina loistavasti. Energiat riittivät viimeisillekin kilomerille, joten nousin väliaikojen sijoilta 5-7 lopputulosten neljänneksi.Kun suksikin toimi koko kisan loistavasti, niin pronssikaan ei jäänyt kauas, mutta vielä on paljon loppettiharjoittelua tehtävä, että 8s ero pronssimies Similään tulee kurottua umpeen. Eroa voittaja Kattilakoskeen tuli n. 1.40 ja seurakaveri Puuruseen 40s. Voitaneen sanoa, että kesän loppettiharjoitukset ovat minulla tuottaneet tulosta ainakin pitkillä matkoilla, mutta tehneet pientä hallaa nopeusominaisuuksille. No, naulataan ensikesänä lisää nopeusmäyrää, niin jospa se nopeuskin sieltä taas löytyisi. ;) Sunnuntain seurojen välisessä kisassa Ski muuten oli perjantain tapaan toinen, yhteisajoissa vain 56s Vuokattia hitaampana!

  Lopuksi vielä linkki yhdenlaisille 50km lopputuloksille, nimittäin hiukan nauratti, kun näitä tuloksia luin. Pitänee ostaa Paavolle FIS-lisenssi ensikaudelle. ;)  Isot kiitokset vielä kaikille onnitteluja ja tsemppejä lähettäneille!

 

 Kelju Koo      

 

Kuvat: Janne Kantanen