Lokakuun kohutuin hiihtouutinen taitaa olla Hiihtoliiton ”pikku vippi” Hiihtourheilun kannatussäätiöltä. Täytyy myöntää, että moinen temppu ei yllättänyt eikä hetkauttanut meikäläistä mitenkään. Hiihtoliiton ja siihen sitoutuneiden henkilöiden perinteikäs tapa toimia, kun tuntuu olevan hiukan normaalin moraalikäsityksen ”harmaalla-alueella”. Tämä nykyinen tempaus on vain uusi luku suuressa farssissa. Jossa pääosaa näyttelevät toppatakkimiehet ja kärsijän roolin saavat lähes poikkeuksetta lopulta ansaitusti tai ansiotta urheilijat. Yllättäen hiihtoliiton valtionapurahat ovat joutuneet uusintaharkintaan. Tämähän se sitten näkyy toteutuessaan urheilijoiden kasvavina omavastuu osuuksina liittojohtoisessa toiminnassa. Toivottavasti tästä jupakasta liitto kantaa paremmin vastuunsa, kuin vuoden 79 alppihiihto-onnettomuudesta, STT-jupakasta tai Lahden skandaalista. Joskus aikoinaan, kun maastohiihtäjä Koo Kittilällä oli muutama sponsori, oli minunkin tukieurot säätiön huomissa. Sinne taisi osa myös jäädä, sillä kuunaan en ole kyseiseltä säätiöltä mitään tiliotetta saanut. Laskutuksen seurantaa helpotti/ helpottaa vielä sekin, että matkalaskut maksettiin useammissa erissä. Noh, köyhän on helppo antaa vähistään ja saattaahan ne muutamat sataset olla pieni raha urheilijalle, mutta iso vippi Hiihtoliitolle. =)  

Ps. Lisäsin muutamia kuvia kansioon kuvat.