Lehdet tippuvat puista, ensilumenlatuja avataan, pelti rytisee maantiellä ja Suomen hiihtoliitto nousee skandaaliotsikoihin – varmoja talven merkkejä kaikki. Edellinen blogipäivitykseni taitaa kuitenkin olla shortsikelien ajoilta, joten kerrataanpas, mitäs tässä on tullut tänä syksynä tehtyä ja mitä ei.

 Syyskuussa leireiltiin puolustusvoimien porukalla Vuokatissa. Ohjelma leirillä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kiitos Ampumahiihtoliiton juniorivalmentajan, joka vastasi myös Peeveen-pokien ja tytön leiriohjelmasta. Tehoja oli tarjolla lähes joka päivälle, mutta perustreeniä oli mukana selkeästi normaalia vähemmän. No leiriväsy saatiin aikaiseksi myös amppisten ohjelmilla. Vuokatin leirin jälkeen lepäilin muutaman päivän ja matkustin Ramsauhun ”lomalle”. Jätin sukset suosiolla kotia, sillä hiihtäminen yli 2500metrissä ei oikein sovi huonokuntoiselle sekä ylipainoiselle. Onneksi Ramsaun ympäristö tarjoaa paljon muutakin, kuin mahdollisuuden hiihtää jäätiköllä. Lievästi anaerobisen Vuokatin leirin jälkeen keskityin Ramsaussa aerobisiin pitkiin lenkkeihin sekä pidempiin ylämäkeen tehtäviin VK-harjoituksiin.

 Olen harjoitellut Itävallan leirin jälkeen 2-viikkoa kotona, joista 4-päivää oli jälleen puolustusvoimien leiriä. Ja mikäs täällä on harjoitellessa, aamulla ennen 8:saa on ensilumenladulla hetken rauhallista, tarjolla on jopa hetken hyväkuntoista latua. Urheilijan kilpailukyvystä ei ole mitään takeita, mutta varmaa on ainakin se, että olen paremmassa kunnossa, kuin kesäkuussa, mutta huonommassa, kuin syyskuussa 2009. Onko tilanne huono vai täysi katastrofi, siitä ollaan paljon viisaampia Oloksen ensilumen kisojen jälkeen.  

 

-Koo