Moikat kaikille. Onpas mukavaa istua kotisohvalla, eikä ole kiire juuri nyt mihinkään. Edellisen tekstin jälkeen on tapahtunut hiukan kaikennäköistä. Kävin esimerkiksi Lapin reissun päätteeksi starttaamassa kaksikin kertaa Rovaniemellä, parisen viikkoa takaperin. Perinteisen rinttiä ja normimatkaa oli tarjolla. Rintin aika-ajossa ei tullut armahtavaa päätöstä (hylkäystä) tuomaristolta, vaikka sitä kovasti jo ennen starttia odoteltiin. Niinpä sitä vain joutui vanhakin taittumaan erävaiheeseen, koska kukaan kilpailijoista ei meikäläistä armahtanut alkuerässä, niin rinttistartteja kertyi päivälle neljä. Kisasta jäi käteen kipeä selkä, hyvä mieli sekä 9-sija. Sunnuntain normimatkan kisassa uupui kisailijalta suksista pito, eikä mieskään ollut kuin 19-minuutin kunnossa. Pääsin kuitenkin kisassa erittäin ahtaalle, kiitos loppukilometrien hyvien kirittäjien. Tuloksellinen anti sunnuntailta ei ollut kaksinen, mutta harjoituksellisesti anti oli huomattavasti positiivisempi.

 

Rovaniemen jälkeen palasin kotikonnulle Vuokattiin. Edessä oli vajaa pari viikkoa perusharjoittelua ennen Kontiolahden FIS-hiihtoja. Ensimmäinen treenipäivä kotona lähti hiukan nahkeasti käyntiin, sillä luotettava italialainen ajoneuvoni päätti pitää lepopäivän (Mikä näyttää venyvän lepokuukaudeksi) kesken ensilumenladulle siirtymisen. Mikäpäs se siinä, auto läksi hinausautolla huoltoon Kajaaniin ja kuski läksi tekemään huoltolenkkiä kimppakyydillä ensilumenladulle. Treenit sujuivat Vuokatissa laadukkaasti, kiitos hyvien olosuhteiden ja inhimillisten kelien. Toivottavasti ilmat pysyvät jatkossakin tällaisina!!!

 

Kontiolahdella hiihtotyyli oli vapaa ja kisamatka tasan 13.4 kilometriä. Keli oli hiukan hankala, sillä kesken miesten kisan satoi uutta erittäin liukasta lunta ladulle, joka ainakin meikäläisen reiden toimintaa heikensi melkoisesti. Olosuhteista huolimatta sain vapaan tekniikan toimimaan paremmin, kuin aikaisemmin tänä talvena. Harmi vain, että tein yhden sisäsuksivirheen 3.5km kohdalla alamäessä ja katkaisin rytäkässä sauvani. (ihme) Juuri sauvoja on Kontiolahdella mennyt eniten. Hiihtelin hetken saksalaisittain yhdellä sauvalla ja sain kohtuullisen nopsaan uuden varasauvan, tosin ilman hihnaa, (Jo vain se mulle välttää, kuten Kuhmossa sanotaan) Hyvät sijoitukset kisassa häipyivät (jälleen) sauvarikkoon, mutta kiitos Palosaaren Heikin peesin sain tehtyä kisasta todella kovan harjoituksen. Maalissa olikin harvinaisen ”hiihtänyt” olo.

 

Kontiolahden kisojen jälkeen ajatukseni oli ajella sukkelaan Hämeenlinnaan sukuloimaan ja jatkaa matkaa sieltä sunnuntaina kummipojan ristiäisiin. Jostain kumman syystä matka ei sujunut kommelluksitta. Olin liikenteessä Mehikseltä liisatulla espoolaisten Volkkarilla, koska oma autoni oli/on edelleen huollossa. Varkaudessa kulkupelini moottorista katosi vääntö, kuin omista reisistäni Kontun seinänousussa. Onneksi hinausauton soittaminen sujui jo kokemuksella ja kiitos Mehiksen auton laadukkaan liikkumisturvan sain vuokra-auton ajoon ”pienen” odottelun jälkeen. Sukkela matka Kontiolahdelta Hämeenlinnaan kesti siten ainoastaan 10-tuntia. Palasin myöhään sunnuntai-iltana Karjalan, Hämeen, Keski-Suomen, Savon kierrokselta kotia. Olo on juuri nyt hiukan liikaa autoillut, mutta huomenna pitää ilmeisesti ajella Kuopioon palauttamaan vuokra-autoa, PUFH! 

 

Lopuksi lisäys SISU- ohjelmassa antamaani kommenttiin. Sillä Kuhmossa on uskomaton määrä hiukan pidempään elämästä nauttineita kestävyyslajien kilpailijoita ja vielä enemmän on aktiivisia kuntoilijoita! Kuten lähetyksessä sanoin, kuhmolainen juniorityö on tunnettua pitkin Suomea. Mutta kuhmolaiset varttuneemmat kisailijat ovat Suomen kisapaikoilla suoranainen legenda! Harmi vain, että tällainen mökinmies ei jännitykseltään muistanut kuvauksissa tätä faktaa ääneen sanoa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

-Koo