Otsikon mukaisesti tämän jutun allekirjoittanut on melkoisen tyhjä. Takana on mökinmiehen asteikolla tiukka reilun viikon sabluuna, joka sisälsi 4-kilpailua, n. 1200km autoilua, sekalaista harjoittelua, yhden positiivisen uutisen sekä ihan oikean työpäivän itärajalla. Ammattinaista tai miestä ei moinen juuri hetkauttaisi, mutta tällaista toinen jalka eläkkeellä touhuilevaa ”urheilijaa” omalla sietorajalla liikkunut ohjelma potki nilkoille ihan kunnolla. Tarjolla olisi tänään sunnuntaina Vuokatissa ollut se legendaarinen ”viimeinen naula arkkuun” vielä yhden kisan muodossa, mutta kohteliaasti kieltäydyin sinällään erittäin hienosta tarjouksesta.
Sabluunaan sisältyneet kisat ovat menneet osaltani varsin mallikkaasti. Vertailukohtana käytän aikaisempien vuosien kauden aloituksia, jotka ovat järjestään menneet sinne sutip****n puolelle. Tämän alkukauden kisat ovat kaikki pysyneet vyötärölinjan yläpuolella, joten tyytyväinen kauden avauksiin pitää olla. Mitäpä tästä kauden avauksesta sitten jäi käteen? No ainakin se tieto, että kesällä tai viimeistään syksyllä on tullut touhuttua välillä oikeitakin asioita, niiden lukuisten ja lukuisten virheiden välissä. Eikä enää valmentajat kuole nauruun ja loput itkuun, kun näkevät meikäläisen hiihtävän pertsan rinttiä Oloksella. Juuri muuta tämä juhlava reilu viikonpätkä ei sitten tarjonnutkaan tai ehkä sen varmuuden, etten sittenkään kehtaa ketään tai mitään pyytää tukemaan omaa urheilutoimintaa, sillä olivat ne alkuviikon uutiset taas niin POSITIIVISIA!
-Koo
