Lopultakin on aikaa kirjoitella juttua alkaneesta kaudesta. Näin ”alkutalvesta” aika on mennyt ihan THYI-vaan hiihtohommissa, eikä näppäilyyn ole juuri aikaa jäänyt.  Alkanut kausi lähti osaltani mukavasti käyntiin, jonka havaitsi myös päävalmentaja. Hyvien suoritusten perusteella Mane ”tarjosi” meikälle ”tryout sopimusta” Dysselliin, josta olisi kuulemma mahdollisuus jatkaa Davosiin, Roglaan kukaties vaikka pidemmällekin, jos vain tulosta tulee. Alempana olevasta jutusta selviää sainko vapaan rintterinä hiihtokisoja maajoukkueesta tai jatkuuko kausi farmiliigassa vai ihan jossain muualla.   

  Kisakausi alkoi Olokselta, joskin hyvin pienin odotuksin, koska olin jättänyt Suomen Cupin kisat väliin lokakuun lopussa sairasteluiden takia. Oloksella oli useiden eri maiden ja lajien urheilijoita training Campilla, kaikilla toiveenaan paikka auringossa, joten kilpailu olisi lähes veristä ja näyttöjä piti pystyä antamaan muuallakin kuin pelkästään kisoissa. Oman työn jälki Oloksella oli kaikesta huolimatta kelvollista, kaksi ihan kohtuullista perinteisen suoritusta (32 ja 67), yksi loistava vapari (22) ja myrskypäivän jaettu parhaan ampujan titteli Härskin kanssa.

Kausi jatkui välittömästi Oloksen jälkeen Vuokatissa Kuhmo Skin järjestämissä kutsukilpailuissa, jossa tarkkailtiin hiihtäjiä Rukalle ja Dysseldorfiin. Likaista jälkipyykkiä aiheuttaneen Rukan tarkkailukilpailun laistin väsymykseen vedoten, koska odotusarvo Rukan joukkueeseen murtautumisesta oli liki minimaalinen. Toinen Vuokatin kisamatkoista oli vapaan Sprintti, josta osasin odottaa jo hiukan tulosta Oloksen perusteella. Tulosta myös tuli, nimi kuhmolaiseen ja bonuksena vielä kisapassi Dysseldorfin Maailman Cuppiin.

Dysseli meni lauantain osalta mollissa, meikäläiselle erittäin hengetön vaparin aika-ajo ja sutena kämpille. Käteen jäi historian kehnoin tulos vapaan MC:stä ulkomailla.. kämpillä ei juuri nauratellut, käytiin silti koko joukkueella katsomassa illalla Mestareiden autoilua Esprit Areenalla. Pientä lohtua päivään tarjosi Travis Pastrana, joka murjoi ralliauton lunastuskuntoon illan kisassa. Menee se näköjään käsille muillakin ja Pastrana on sentään maailmanluokan urheilija meikäläiseen verrattuna. Illan parhaan uutisen tarjoili Mane, joka käski vetää matikannahkan päälle vielä sunnuntain pariviestissä, koska joukkueen ykköstykki Pena tarvitsi lepoa.  Pariviesti meni loistavasti molemmilta Suomen joukkueilta Dysselin aikaisempiin suorituksiin verrattuna. Ykkösjoukkue (Matu & Martti) täräytti Finaalissa neljänneksi ja kakkonen (Lasse & Allekirjoittanut) oli puolet huononpana 8. Minulla ja Lassella päivän teema oli pysyä poissa vaikeuksista, mikä onnistui loistavasti ja on sinällään jo molemmilta historiallinen teko. Mukava oli myös huomata, että kakkosjoukkueen kumpaisenkin rintterin vauhti riitti kansainvälisen vauhdin mukana uimiseen, vaikka siitä ei vielä irtoakkaan maailmanluokan kiriä. Myös Mane pani kakkosjoukkueen positiivisen esiintymisen merkille ja käskytti miehet Davosiin jatkamaan MC-kiertuetta.

Davos oli nopeasti nähty ja koettu. Kisaa edeltävänä päivänä matkustus Davosin lähistölle matalaan ilmanalaan.  Aamulla nousu kisapaikalle ja iltapäivällä sutena kotia kohti.. Väliin mahtui tuskanhikinen suksentestaussessio ja ihan sutip***a aika-ajo. Jos Dysselissä tuli rikottua historian surkein vapaan rintin MC suoritus, niin Davosissa tuo kyseenalainen pohjanoteeraus suorastaan murskattiin palasiksi.  Jos tilastoa haluaa vielä huonontaa, niin pitää seuraavassa kisassa ihan yrittämällä olla huono. Arvatenkin moisen maajoukkuetrikoon häpäisyn jälkeen ei asiaa ollut Roglaan, vaan matka jatkui ylhäältä kotimaisemiin Skandinavia Cuppia koluamaan. Roglan sprinttijoukkueen vajeen päävalmentaja täytti laadukkailla yleishiihtäjillä. Ailahtelevaiset ja satunnaista tulosta tekevät rinttihiihtäjät saavat hakea hiihtokisansa toistaiseksi muualta.

Vuokatin Skandinavia Cupissa odotusarvo perjantain vapaan prologissa menestymiseen oli korkealla, mutta välinetekniset ongelmat pudottivat ukon kauas kärjestä. Lauantaina sain uuden yrityksen perinteisen 15-kilometrillä. Perinteisen kilpailu katkaisi pari kilpailua jatkuneen laskusuhdanteen, mutta ei yksistään riittänyt kääntämään viikonloppua positiivisen puolelle, vaikka pertsa oli minulle kohtuullisen hyvä suoritus, niin kansallisesti se oli hyvin keskimääräinen.  Tulokset ensimmäisestä farmiliigan viikonlopusta lähentelivät rajaa, että annanko itselleni oikeuden jatkaa farmissa vai lähdenkö hakemaan hiihtokisoja jostain muualta. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Toivottavasti olen tulevissa kisoissa se vahva ulkomaalainen, enkä se nimivahvan joukkueen katastrofihankinta näennäisestä hiihtomaasta. 

-Koo