Takana on 4-kisan rupeama. Startteja tuli ensin Imatrulla avoimissa SM-kisoissa, sekä Sodankylässä Sotilaiden SM-kisoissa. Onneksi rupeama on nyt takana, eikä enää edessä. Pahinta kisaamisessa oli 3 ensimmäistä strattia, jotka hiihdettiin perinteisellä. Yhdistelmä pertsan rintti, pertsan kymppi ja pertsan 50 oli allekirjoittaneen selälle liikaa. Perjantai ja lauantai menivät vielä kipurajan puitteissa, mutta sunnuntaina hiihdettiin 46 kilometriä liikaa meikäläisen selälle.
 Perjantain rintti meni minulta hiukan ohi, vaikka tunne oli ennen kisaa ja kisan aikana vahva, mutta kello ei vaan tykännyt. Aika-ajosta tuli 16-tila. Joka jäi myös alkuerän jälkeen loppusijoitukseksi. Ei vaan pystynyt haastaan erässä Paakkosta, Pentsistä ja Collia lipsuvalla suksella. Perjantain kisasukset olisi pitänyt ehdottomasti testata kisaladulla, jolloin olisin älynnyt vaatia lisää pitoa. No voivoi, tyhmyydestä taas sakotettiin! =)
 Lauantain viestiin minulle paukahti avausosuus. Homma meni mallikkaasti ihan viimeisille kilometreille asti. Viimeisessä pidemmässä nousussa jäin hiukan pussiin eteeni kuin ”tyhjästä”(sitä oikoreittiä pitkin) ilmestyneen hiihtäjä rykelmän taakse. Ohittaminen ladun sivusta oli melko vaikeata, koska baanalle oli satanut uutta lunta, joka ei luistanut mihinkään. Loppumatkan tasaiset menikin hulluja ohitusyrityksiä tehden ja Collia ja Mardua kiinni ajaen. Vaihtoon ehdin Collin, Mardun ja Häkän jälkeen neljäntenä. Mikkonen jatkoi Kuhmon viestiä mainiosti ja Tino suorastaan loistavasti. Olimmekin kärkiletkassa ankkuriosuudelle lähtiessä. Harmiksi ankkuriosuudelle lähti liuta maailmanluokan jätkiä, joten kyyti oli meidän jäähdyttelevälle ankkurille hiukan liikaa, mutta Pave teki minkä lupasi ja täytti paikkansa joukkueessa vallan hyvin. Maalissa Kuhmon sijoitus oli 6, mikä oli joukkueelta tasonmukainen suoritus.
  Sunnuntain 50KM oli tuskien taival. Ensimmäiset 3-kilometriä menivät hyvin ja meno tuntui helpolta. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä alkoi selkä oireilla, jonka jälkeen en pystynyt työntämään kunnolla ja nousuissa en tuntenut jalkoja. Loput 46-kilometriä olivatkin sitten sangen helppoja =) Aikanaan tulin lenkiltä maalin hienolla sijalla 51. vajaan 10 minuuttia voittajalle jääneenä. Päätin kuitenkin olla keskeyttämättä, koska silloin siitä olisi tullut jo lähes tapa kuninkuusmatkalle.
  Tiistaina hiihdin kisarupeaman viimeisen kisan Sodankylässä. Reilu tonni autoilua palautukseksi tuskaiselta 50KM:ltä ei toiminut. Vielä tiistaina kisapaikalla autosta nouseminen oli tuskaista. Taisipa hiihtokin muistuttaa paljolti Klemen Bauerin ylvästä, mutta suoraselkäistä menoa. Henkilökunnan maastohiihtokilpailun taso taisi hiukan kärsiä edellisen viikonlopun SM-kisoista. Sodankylän hienoille ja koville laduille lähti enemmän tai vähemmän valmiiksi väsyneitä ukkoja. Meikäläinen hyödynsi tilanteen ja nappasin voiton ennen Hakolaa, Mikkosta, Toivasta, Härskiä ja Vänskää – Great! Sodankylän kisat olivat mukava päätös varsinaiselle kisakaudelle. Tulen toki kisamaan Rukan Suomen Cuppiin ja Vuokatin Erigeepper Challengeen, mutta seuraavat viikot pidän kuntoa yllä lähinnä pyöräillen ja lumilautaillen.

Se on moro!