Tiedän, en ole muistanut sinua aikoihin. Tunnit, minuutit, nousut, laskut, tehot ja tavat ovat jääneet merkitsemättä Excel-taulukkoosi, vajaan 3-viikon ajalta. Anna anteeksi, mieleni on ollut maassa Suurmestarin poismenon johdosta. Levätköön Mika rauhassa. Mutta kansallisentason elämän täytyy jatkua, joten kerron sinulle leiristäni Suomen Lapissa verbaalisesti ja jätän numerot ja käyrät vähemmälle.

Lauantai 9.7
Reissu alkoi kun olin lopultakin pelannut Heinäkuun duunit osaltani Nälkämaassa salettiin. Kevein mielin työstressistä vapaana kurvailimme Maija PikkuMaijan kanssa Ylläkselle. Päivän suurimman haasteen tarjosi takakonttitetris ja poropujottelu, mutta molemmista selvittiin ilman pysyviä vaurioita.   


Kuva työpaikan läheisyydestä - ei tullut ikävä tätä maisemaa..

 Sunnuntai 10.7
Päivän harjoite osa I. Tarjosin Ylläsjärven mökkiläisille hupia nykimällä rullilla rinttivetoja mökkiteillä. Homma näytti kuulemma hyvältä – vauhti vain uupui.  
Päivän harjoite osa II. Sauvakävely ja verenluovutus. Kävely onnistui mukavasti, mutta Ylläksen tunturilabran sääsket olivat kesälomalla, joten sain pitää vereni. Olin salaa tyytyväinen lenkin puolittaisesta epäonnistumisesta. =)  
 
Maanantai 11.7
Heti aamulla intopinkeenä nauttimaan hiihtäjän juhlapäivästä, eli tehoharjoituksesta. Aluksi hiukan jänskätti, miten OsakeAlpon lainaamat supernopeat perinteisen RuotsiNorjat tottelisivat Suomipojan käskyjä alamäessä. Alamäestä selvittiin, eikä yhdessäkään ylämäessä ollut valittamista. Mies ja kamppeet saapuivat kämpille ehjinä. Iltapäivä tarjosi porukkalenkkiä maantiellä PikkuMaijan, PikkuTrekin ja Madonen kanssa, sääsket olivat edelleen lomalla.
 
Tiistai 12.7
Pitkänpäivän aamu, tein lenkin ihan talven perinteisen kisoja silmälläpitäen, tasuria, tasuria ja tasuria. Tasuria on hyvä treenata, sillä Multi ei ole aina se pitävin voide, vaikka loistava monesti onkin, mutta kukaan ei ole kertonut sitä IsäMitrolle. Iltapäivällä kävin sukkuloimassa parissa tunturissa jalan nousumetrejä keräillen, jos vaikka sattuisi muutama Multin keli tulemaan talven perinteisiin karkeloihin, niin onpahan jalkojakin välillä treenattu. Tai jaksanpahan ainakin härskimmin vaihtaa latua rintissä.
 
Keskiviiko 13.7
Lepo eli Touripäivä, huonosti suunniteltu ohjelma! Lepopäivä ja Tourilla tasamaaetappi! Thyivaan ja Marki Cavendish voitti vaikka Andre Greipel pani betonireisillään kiivaasti loppukirissä hanttiin.
 
Torstai 14.7
Viihdettä ja sirkushupeja kansallle osa II, eli rinttihiittejä petrtsalla. Hyvin meni, ainoastaan yksi sauva hajosi, eikä mennyt edes poikki. Sauvoja kuitenkin on ennen mennyt eniten..
Iltapäivä, Tourilla oli mäkietappi. Toma nousi takki auki Pyreneillä huippujen mukana ja Selinit muisti hehkuttaa. Kävin etapin jälkeen itse tykittämässä maisematien nousua – ei kulkenut. Joka suuntaan oli vastatuuli. Tämä ei yleensä ole sen merkki, että mies olisi nousemassa kuntoon.. =/
 
Perjantai 15.7
Palkkapäivä!!! Iltapäivällä tili oli yhtä tyhjä kuin tiliomistajan reisikin.. Mäki ei noussut vapaanrullilla, huono treeni. Vasta kuudennen nousun ja toisen palarin jälkeen alkoi kulkemaan jotenkin. Iltapäivän kyllästin suklaalla ja Tourilla, makeaa hommaa. Hushovdin jäätävän ajon jälkeen kävin jaloittelemassa, suklaa oli tehnyt tehtävänsä, kropassa oli virtaa paremmin, kuin aamulla. Osa virrasta halusi vain purkaantua suustani ulos.      
 
Lauantai 16.7
Mäkipäivä, niin treeniohjelmassa kuin Tourillakin! Hyvin kulki treeni, eilinen suklaa mahasta oli imeytynyt reiteen ja loput varteen. Mikä kyllä näkyy peilistä. Nousin pari kertaa tunturiin samalla häiriköiden vaeltajia, jotka olivat tulleet nauttimaan laskettelurinteeseen luonnon rauhasta.. Hikinen ja lihava ohi puuskuttava hiihtäjä rikkoi ilmeisesti harmonian. Pahoitteluni tästä aiheuttamastani harmista. Päivän etapin jälkeen kävin haistelemassa miltä pyöräilyjalka tuntui. Torstain ikuinen vastatuuli oli tyyntynyt, joten päivästä jäi hyvä maku..
 
Ylläs-Kellostapuli- Kesänkijärvi 
 
Sunnuntai 17.7
Oman leirin viimeinen treenipäivä, sen kunniaksi kävin vaeltamassa, mukavasti pysyin muiden vaeltajien mukana, olihan heillä rinkat, pelit ja vehkeet kannettavanaan. No olihan minullakin maha raahattavana, joten siltä osin tikit olivat vaeltajien kanssa tasan.. Saaga – Ylläskammi - Keskinenlaki – Kellostapuli - Kesänki m/p oli mukava reitti – ainakin kartalla. Maastossa tilanne oli hiukan toinen.
 
Maanantai 18.7
Kesän ensimmäinen leirikomennus alkaa. Leirikäskyn mukaisesti nousen Kajaanista lähteneen moottorimarssin kyytiin Ylläkseltä. Nopea takakonttitetris ja myös minun kamppeet mahtuivat komean mattavihreän ajoneuvon lavalle. Kyydissä ovatkin jo Jaakko Oravakoira, Petteri Poronhoitoalue ja Prikaatin Alikapteeni. Matkapäiviin näyttää kuuluvan olennaisena osana poropujottelu, minkä Alikapteeni hoitelee mallikkaasti. Moottorimarssi päättyy Olokselle, jossa suoritamme majoitusjärjestelyt ja ohjatun iltalenkin. Hämeestä hiukan hitaammin saapunut osasto ehtii myös mukaan, joten Olostunturia kiersi kevyesti varustautunut urheiluvalmennusryhmä..  Valmentajan virkaa hoitava alikapteeni näytti tietä ja muut puuskuttivat perässä.. olipahan ehdottomasti viikon kovin harjoitus..
 
Tiistai 19.7
Varsinainen leiriohjelma alkaa. Rullahiihtoa vapaalla. Letka on komea, jonossa painelee Jyrin Raikku, Jaakko Oravakoira, Petteri Poronhoitoalue, Sammy Sämpylä, meikäläinen ja kaukana edessä omaa vauhtiaan etenevä Timmo Merimajava. Vauhti oli hyvää PK:ta, mutta happomittari paljasti totuuden. VK:ta, Anakkia ja jopa pikkumaukkaa siinä letkassa paineltiin. Iltapäivällä palauteltiin sk:lla aamun hulluttelusta. Olipa ohjelmassa ensimmäiset ammunnatkin. Hyvin meni taulut kaatui ja lenkilläkin mentiin jo ihan PK-hapoilla. Toivo leirin onnistumisesta alkoi heräillä..  
 
Keskiviikko 20.7       
Mäkipäivä, aamulla karkasin muilta Merimajavan kanssa tekemään pidennettyä verryttelyä päivän mäkitreeniin. Onnistunut ratkaisu, happomittari ainakin tykkäsi, vauhti ja harjoituksen tavoite kohtasivat. Iltapäivällä sabluunassa oli yhdistelmä harjoitus, pyöräilyä, jk:ta ja ammuntaa.  Vaikea setti, pyöräily oli nahkeaa, juoksu tukkoista ja ammunnassa tulokset vaihtelivat jättipotista nopeisiin nolliin.. Aamun pieni hyvänolontunne häipyi tuhkana tunturiin..
 
Torstai 21.7
Pitkänlenkinpäivä, joka toteutettiin yhdistelmänä vuokattilaisella hopeasompa sabluunalla. Elikkä rullahiihto P + Juoksukävely vaellus. Varsin rullahiihto-osuus Olokselta Muonion kautta Pallakselle oli helppoa kauraa, kiitos OsakeAlpon lainasuksien. Pallaksella porukkaan liittyi Prikaatin Alikapteeni, joka antoi heti ensimmäiseen nousuun urheilijoille minuuttien etumatkan. Valmentajan auktoriteetilla Alikapteeni ajoi meidät kuitenkin nopeasti kiinni. Suunniteltu reitti kulki edestakaisin pitkin Hetta – Pallas vaellusreittiä, jolta tosin Jyrin Raikun kanssa hiukan poikkesimme huiputtamaan muutamat tunturit, korkeusmetrit mielessä. Löytyipä poikkeavalta reitiltä vielä pätkä luntakin, Raikun kanssa suunnittelimme välittömästi suksitestejä, jotka lopulta päätettiin jättää marraskuunleirille, koska molempien uusi kalusto olisi silloin helpommin saatavilla. Iltapäivä kului Tourin etappia katsellessa, olipa aivan huima etappi!!!
 
 
Perjantai 22.7
Lepo ja legendaarinen Alpe D`Huezin etappi. Etappi oli pieni pettymys, Cadel ja Andy kyttäilivät toisiaan naamat valkeina, eivätkä saaneet eroja toisiinsa. Silti Andy nappasi keltaisenpaidan.  AC:ta kannustanut lääkäriksi pukeutunut jätkä sai meikän pisteet. =)  Albertto muuten voisi vaihtaa välittömästi lajia nyrkkeilyyn, sen verta napakoita iskuja Espanjan pojalta katsojille satelee..    
 
Lauantai 23.7
Voimapäivä, aamulla käväistiin puntilla ja melomassa. Kanootteja ja kajakkeja arpoessa nallekarkit eivät käyneet tasan. Meikälle ja Raikulle paukahti melkein venettäkin leveämpi inkkarikanootti. Onneksi melottiin Muonionjoella, paljon pienemmälle väylälle sillä kanootilla ei juuri olisi ollutkaan asiaa. Merimajava johti joukkoa, kokeneena melojana ja niinhän siinä kävi, että meloimme 2-tunnin lenkin tuntiin ja varttiin. Vaikka aluksi osa porukasta tyytyi melomaan ympyrää rantakaislikossa. Iltapäivällä nappasimme Sammy Sämpylän kanssa fillarit alle ja kävimme haistelemassa Ylimuonion kylän vilinää - eipä juuri poikennut Oloksen mökkikylän vipinästä. Palatessa Sammy näytti Oloksen Klassikkonousussa kykynsä ja veti kahdenmiehen pääjoukon kahtia. Respect!
 
Sunnuntai 24.7
Mäkipäivä, heti aamulla nappasimme vapaan rullakaluston ajoneuvoihin ja siirryimme Äkäslompoloon. Suunnitelmana hiihtää nousuja Lompolosta Maisematien alkuun. Ainakin omalta kohdaltani homma meinasi tyssätä alkuverryttelyyn. Sykemittari ilmoitti niin suuria lukemia, vauhdin ollessa nolla, että suunnittelin jo kiivaasti soittavani itselleni kyytiä lääkärinvastaanotolle. No koska sydän ei kuitenkaan tuntunut tulevan kurkusta ylös, ja sykemittauksen asiantuntija Rykmentin Kapteeni epäili sykevyön paristoni olevan lopussa, niin kopsuttelin ensimmäisen nousun varovaisella vauhdilla ylös.. Nopea laktaatinmittaus ja mittarikin kertoi vauhdin olevan lehmävauhti miinusta. Näillä faktoilla treeni sai jatkua. Seuraavilla nousuilla vauhti jo huomattavasti parempaa, joten happopaikkaa oli jo syytä välttää, ettei juuri voitettu masennus iskisi uudestaan.
Iltapäivä kului toipuessa Ylläksen treenistä. Raikku sai kuitenkin houkuteltua meikän tekemään lehmävauhtisen sauvakävelylenkin illalla. Onneksi Raikulla oli joustava köysi jolla hän hinasi meikän tunturin ympäri. Kiitoksia!  
 
Maanantai 25.7
Tasuripäivä, tulkoon lipsuvat sukset ja hankalat keliolosuhteet. Ylämäkitasuria on nyt treenattu sabluunalla 4x10min. Narut joutui treenissä todella tiukoille, ja vauhti oli viimeisessä nousussa sen mukaista. Jos muuta harjoitusvaikutetta tästä treenistä ei jäänyt, niin ainakin muistan taas miltä tuntuu hiihtää takaliukkaalla suksella.  
 Iltapäivällä pääsin fillarilla porukkalenkille Fysio Eevan ja Rykmentin Kapteenin kanssa. Lenkin aikana tapahtui valtava superkompensaatio ja olimme koko porukalla kääntöpaikan jälkeen jäätävässä kunnossa.. Muutos tuntemuksissa myötätuuleen käännyttäessä oli merkittävä jopa mökinmiehenasteikolla. =)
 
Tiistai 26.7
Vaelluspäivä, ohjelmassa Hetta – Pallas.  Alikapteeni tarjoili kyydin Olokselta Hettaan ja järjesteli vielä kyydin Hetasta järven yli kesävaellusreitille, niin säästyimme yhdistelmäharjoitukselta. (uinti+vaellus) Raikku löi heti ensimmäiselle kilometrille valtaisan 8,45 kilometrivauhdin päälle, josta oli kuulemma helppo lähtiä vauhtia löysäilemään. =) Vauhdin seurauksena pääjoukko hajosi ryhmiin, joiden kokoonpano vaihteli kunkin suolen toiminnan mukaan. Hiukan ennen Vuontispirtin risteystä Alikapteeni toi porukalle lisää juotavaa, mikä oli sangen huomaavaista ja keräsi samalla matkasta väsyneet vaeltajat yhteen samalle tauolle. Alikapun repun kevennyttyä 10kg, ja vaeltajien juomareppujen paisuttua valkku teki vahvan leadoutin ryhmäläisille. Veto kuitenkin keskeytyi sillä reitillä vastaan tullut Verlan Hölkkäupseeri evp. ajatti miehet asentoon ja alikapun ilmoituksen tekoon. Mukava huomata, että entinen päävalmentaja pitää edelleen ryhmäläisiään silmällä. Tapaamisen jälkeen Alikapu jakoi vetoaan, josta irtosi Pallakselle asti kestänyt kahdenmiehen irtiotto. Poronhoitoalue ja Oravakoira osoittivat kovaa loppuvauhtia Pallakselle noustessa, joten heistä on kehittymässä varteenotettavia klassikkomiehiä. Koska kenelläkään ei ollut fiiliksiä jatkaa vaellusta Pallakselta Olokselle, niin hyppäsimme sutena autoon ja köröttelimme kämpille, jossa odotti leirin purku ja takakonttitetris. 
 

 
 Keskiviiko 27.7
Kotimatka ja analyysi. Kotimatka paras matka ja samalla päädyin tällaiseen lopputulemaan omasta leiristä: ”Aina palataan leirillä kerättyihin nousumetreihin. Leirin lopussa jokainen hiihtäjä on niin hyvä kuin leirillä nousemansa yhteenlasketut nousumetrit tai oikeastaan päinvastoin. Leirin onnistuminen määräytyy viimeisenä iltana hiihtäjän nousemattomien metrien kautta, niiden jotka ovat merkitty ohjelmaan mutta ovat jätetty nousematta”. Ajatuksen muodostamisessa auttoi valtavasti Miika Nousiaisen teos Maaninkavaara. =)
 
PS. Sääsket palasivat maanantaina lomilta.. =)